Ihanne mitat

Mietiskelin tossa hiukan mittoja. En jaksa ruveta nauhan kanssa mittaamaan mitään vyötäröitä ja miten monta senttiä milloinkin kaventuu. Siitä olen ihan iloinen, että kaikki nämä ylikilot ovat menneet vartalooni kovin tasaisesti ja huolimatta yli sadasta kilosta, olen mielestäni vieläkin kauniisti naisellisen mallinen, ainoastaan tämä vatsan kasvu on alkanut pilata sitä seikkaa. 

 Pituutta minulla on siis tasan 170 senttiä ja painoa 127. Se tekee BMI:stäni 44, joka on vakava ylipaino. Tämän netissä löytämäni painolaskurin mukaan ihannepainoni olisi 55-69 kiloa. En missään nimessä halua tuonne 55 asti ja 69 tuntuu vielä todella hurjalta. Ensimmäinen tavoite on vaihtaa kymmenlukua, sitten päästä kaksinumeroisiin lukuihin, sitten alle 90 ja pikkuhiljaa kohti sitä omaa ihannepainoaan, jonka voisin itse asettaa siihen 70-80 kiloa välille:)

 Kyllästyn helposti ja mulla menee hermo jos ei kilot lähde heti karisemaan. Tänä vuonna olen jo laihduttanut 6 kiloa, jotka yllätys yllätys tullee ttakaisin 3 extrakilon kanssa.  Eli toivoisin, että voisin pudottaa noin 1 kilo per viikko. Jos tästä tulee vaikeaa, käännyn työterveyshoitajani puoleen.

Mitkä on teidän ihannemittanne ja kuinka lähellä niitä olette?

Facing the reality

Tämä alku on aina vähän sellaista tökeröä ehkä, kun pitää perehtyä näihin perusasioihin ennen kun lähtee kunnolla liikkeelle asiassa. Se määrä, mitä minä harrastan liikuntaa, on NOLO. En harrasta minkäänlaista liikuntaa juuri ikinä.

 Vielä muutama vuosi sitten kävin kuntosalilla ja bodypumpeissa ja muilla vastaavilla tunneilla. Harrastin myös ratsastusta, joka takasi suhteellisen hyvän kunnon. Polvivammani hidasti minua ensin vuodeksi, jonka jälkeen on ollut täysin mahdotonta päästä takaisin liikunnan riemuihin. No honestly, ei mulla mitää riemua sitä kohtaan ole koskaan ollut.

 Mä en ole sellainen innokas uusien lajien kokeilija, vaan mulla on ne mun jutut, joista pidän ja liikunta ei kuulu niihin. Näin isokokoiselle ihmiselle se on myös todella raskasta puuhaa, joten forget about it.

 Kävin tapaamassa ortopedia muutama viikko sitten, joka suositteli sauvakävelyä ja uintia. Ensin mielessäni oli vaan, että se on turhaa mummoliikuntaa. Olen nyt kuitenkin käynyt yhdellä aamukävelyllä ja minulla on tosi kiva lenkkireittikin, joten tästä pidän kiinni.

 Minun on vaikea uskoa, että olen todella niin isokokoinen, että liikuntalajikseni ei sovi enää Pump tai juoksu.

 Nyt siis on tarkoitus käydä kävelemässsä 5 kertaa viikossa noin 3 kilometriä vähintään. Sen lisäksi käydä välillä uimassa ja muutenkin kaikki välimatkan pyöräilen.

 Hyötyliikunta saa jo sanana mut voimaan pahoin, mutta esimerkiksi töissä meillä on paljon portaita ja maanantaista lähtien AION KÄVELLÄ NE AINA.

Suhteeni ruokaan

Ensimmäisen postauksen jälkeen voitaisi aluksi perehtyä omasta suhtautumuksestani ruokaan, liikuntaan, vaatteisiin ja terveyteen. Tänään siis puhutaan suhteestani ruokaan.

 Pienestä asti olen tottunut ajattelemaan niin, että ruokaa on parempi jättää, syödä pitää vain vähän, eikä mitään herkkuja. Perheeni on kovin pieni ja syövät naurettavan vähän. Ruoka tuntui aina kivalta kun sitä sai mummolassa vähän enemmän kuin kotona.

 Kotona kaapissa ei ollut koskaan mitään herkkuja. Luulen, että vaikka kaiken tämän tarkoitus oli timmi tyttö, niin se juuri kostautui, koska ruoasta tuli minulle pahe, kielletty hedelmä.

 Olen aina syönyt paljon. Ruoka on vain niin hiton hyvää!!

 Suurin virheeni onkin siinä, että syön harvoin, mutta paljon. On jotenkin vaikeaa yrittää syödä useammin, koska olen kuitenkin niin kiireinen. Illalla istun telkkarin ääreen ja nälkäisenä mättään kaikkea mitä vaan kaupassa tai kotona näen. Tämä on kärjistynyt aina vain entisestään.

 Syön myös usein ulkona. On kiva käydä ystävien kanssa ulkona hienoissa ravintoiloissa ja maistaa kaikkea eksoottista.

 Siideri on myös paheeni. Rakastan kesää ja ihania mansikkasiidereitä. Namnam!!!! Terrassille ja sitten kilahtaa niitä kurkusta alas vaikka kuinka!

 Nyt aluksi haluan oppia löytämään parempia ruokatuotteita. We are taking only babysteps this time. Minun pitää tehdä ruokaa itse useammin ja vaihtaa valkoiset jauhot parempiin tuotteisiin. Hedelmiä ja vihanneksia on myös lisättävä ja aamupalaa opittava syömään. Hohhoh. Miten laihduttaminen pyörii enemmän ruoan ympärillä kuin se jatkuva lihoaminen? On se hullua!!!

 Nyt on siis aika vaihtaa suhtautumista ruokaan ja se olkoonkin ensi viikon ensimmäinen haaste. Katsotaan mitä saan aikaan. Vinkkejä otetaan vastaan :)

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Now or never!

Voi miten monta kertaa olen aloittanut ja voi miten vielä useammin olen luovuttanut. Muistan jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla luvanneeni, että kun menen kolmoselle, olen nätti ja laiha. Sitten tulikin jo pian yläaste, sekä lukio. Kiloja ehti ainoastaan kertymään noin vuosina.
Nyt viimeiset kolme vuotta on lisännyt elonpainoa 30 kiloa lisää, eli painoa tällä hetkellä on kokonaiset 127 kiloa, joka on ehdottomasti liian hurja lukema nuorelle naiselle.
Vielä lukiossa olin iloinen, että kilot kertyvät tasaisesti ja naisellisesti, mietin, että jos minulle kasvaa maha, niin all the hope is gone. Nyt minussa kaikkein kamalinta ja suurinta on hirveä arpinen löllömakkaramaha.

Olen kokeillut varmasti jo kaikkea mahdollista. Nuorempana kaikkia extreme paastoja, atkinsia, lentoemodieettiä, ananasdieettiä, ihan mitä vaan ikinä, you name it. Olen kokeillut painonvartijoita, lääkärin avulla järkevää laihduttamista ja jopa omaa personal traineria. EI MIKÄÄN, MIKÄÄN OLE TEHONNUT. Uskomatonta, että tässä asiassa on silti vain kyse omasta itsestään. Eikö musta ole muuttamaan elintapojani edes kaikkien näiden vuosien jälkeen?

Nyt, jälleen ja taas kerran on aika tsempata. Josko tällä kertaa onnistuisi??

En halua noudattaa mitään tiukkaa dieettiä. Se pitää kaksi viikkoa innokkaana ja kiloja tippuu roimasti, mutta ne tulee AINA tuplana takaisin. Uskon, että näin montaa kokeilua viisaampana, jossakin kohtaa ei enää auta kuin onnistua. Minun on vaikeaa elää elämääni ihan täysillä ja löydän itseni aina miettimästä "no sitten 20 kilon päästä". Eihän niin voi elää näin kallista aikaa kuin nuoruus. Haluankin nyt, teidät kaikki kohtalotoverit mukaan taistoon kiloja vastaan. Pystymme tähän yhdessä, olen siitä ihan varma.

En halua langanlaihaa vartaloa, mielestäni naisessa pitää olla jotain hiukan naisellistakin. Naiset kuten Beyonce ovat esikuvani näin vartaloa miettiessä. Hän on huippukunnossa, muttei missään nimessä laiha. Todella upea ja kaunis nainen. Haluan edetä kaikessa rauhassa ja mennä pieniä askeleita. Nyt ensimmäinen askel on päästä toiseen kymmeneen. Eli 110 alkavaan lukuun. Sinne on matkaa 7 kiloa.

Minulla on elämässä suuria unelmia. Olen aina rakastanut tanssia, mutta tämänkokoisena se on vähän hankalaa tai ainakin vaikeaa kuvitella, että siitä voisi koitua itselleen ammatti. Joten jos olen tosissani unelmieni kanssa, on viimeistään nyt aika ottaa härkää sarvista.

Ongelman tuo myös polvivammani. Olen ollut onnettomuudessa vuosi sitten, enkä pysty aloittamaan liikuntaharrastusta kunnolla. Aloitetaan siis sauvakävelyllä oikein kivalla mummomeiningillä.

Nyt siis luvassa kitkuttelua jääkaapilla ja nannaosastojen välttelyä. Ihania unelmia mahtavista vaatteista. Terveyden edistämistä ja hyvinvointia. Thumbs up, it's time to ROCK THIS ELEPHANT LOOKING FOODLOVER!