Voi miten monta kertaa olen aloittanut ja voi miten vielä useammin olen luovuttanut. Muistan jo ala-asteen ensimmäisellä luokalla luvanneeni, että kun menen kolmoselle, olen nätti ja laiha. Sitten tulikin jo pian yläaste, sekä lukio. Kiloja ehti ainoastaan kertymään noin vuosina.
Nyt viimeiset kolme vuotta on lisännyt elonpainoa 30 kiloa lisää, eli painoa tällä hetkellä on kokonaiset 127 kiloa, joka on ehdottomasti liian hurja lukema nuorelle naiselle.
Vielä lukiossa olin iloinen, että kilot kertyvät tasaisesti ja naisellisesti, mietin, että jos minulle kasvaa maha, niin all the hope is gone. Nyt minussa kaikkein kamalinta ja suurinta on hirveä arpinen löllömakkaramaha.
Olen kokeillut varmasti jo kaikkea mahdollista. Nuorempana kaikkia extreme paastoja, atkinsia, lentoemodieettiä, ananasdieettiä, ihan mitä vaan ikinä, you name it. Olen kokeillut painonvartijoita, lääkärin avulla järkevää laihduttamista ja jopa omaa personal traineria. EI MIKÄÄN, MIKÄÄN OLE TEHONNUT. Uskomatonta, että tässä asiassa on silti vain kyse omasta itsestään. Eikö musta ole muuttamaan elintapojani edes kaikkien näiden vuosien jälkeen?
Nyt, jälleen ja taas kerran on aika tsempata. Josko tällä kertaa onnistuisi??
En halua noudattaa mitään tiukkaa dieettiä. Se pitää kaksi viikkoa innokkaana ja kiloja tippuu roimasti, mutta ne tulee AINA tuplana takaisin. Uskon, että näin montaa kokeilua viisaampana, jossakin kohtaa ei enää auta kuin onnistua. Minun on vaikeaa elää elämääni ihan täysillä ja löydän itseni aina miettimästä "no sitten 20 kilon päästä". Eihän niin voi elää näin kallista aikaa kuin nuoruus. Haluankin nyt, teidät kaikki kohtalotoverit mukaan taistoon kiloja vastaan. Pystymme tähän yhdessä, olen siitä ihan varma.
En halua langanlaihaa vartaloa, mielestäni naisessa pitää olla jotain hiukan naisellistakin. Naiset kuten Beyonce ovat esikuvani näin vartaloa miettiessä. Hän on huippukunnossa, muttei missään nimessä laiha. Todella upea ja kaunis nainen. Haluan edetä kaikessa rauhassa ja mennä pieniä askeleita. Nyt ensimmäinen askel on päästä toiseen kymmeneen. Eli 110 alkavaan lukuun. Sinne on matkaa 7 kiloa.
Minulla on elämässä suuria unelmia. Olen aina rakastanut tanssia, mutta tämänkokoisena se on vähän hankalaa tai ainakin vaikeaa kuvitella, että siitä voisi koitua itselleen ammatti. Joten jos olen tosissani unelmieni kanssa, on viimeistään nyt aika ottaa härkää sarvista.
Ongelman tuo myös polvivammani. Olen ollut onnettomuudessa vuosi sitten, enkä pysty aloittamaan liikuntaharrastusta kunnolla. Aloitetaan siis sauvakävelyllä oikein kivalla mummomeiningillä.
Nyt siis luvassa kitkuttelua jääkaapilla ja nannaosastojen välttelyä. Ihania unelmia mahtavista vaatteista. Terveyden edistämistä ja hyvinvointia. Thumbs up, it's time to ROCK THIS ELEPHANT LOOKING FOODLOVER!
2 kommenttia:
Moi. Halusin vaan laittaa sulle viestin tsemittääkseni. Musta on hyvä ettet sorru mihinkään dieetteihin vaan pyrit muuttamaan elämäntapasi kokonaisuudessaan. Kyllä se siitä lähtee!
http://2leukaa.blogspot.com/ ja tuossa mun blogini, jossa tasapainoilen nykyisessä painossani, yritän puristella viimeisetkin pois ja pohdin suhdettani ruokaan.
Lähetä kommentti