22.5.2010

Facing the reality

Tämä alku on aina vähän sellaista tökeröä ehkä, kun pitää perehtyä näihin perusasioihin ennen kun lähtee kunnolla liikkeelle asiassa. Se määrä, mitä minä harrastan liikuntaa, on NOLO. En harrasta minkäänlaista liikuntaa juuri ikinä.

 Vielä muutama vuosi sitten kävin kuntosalilla ja bodypumpeissa ja muilla vastaavilla tunneilla. Harrastin myös ratsastusta, joka takasi suhteellisen hyvän kunnon. Polvivammani hidasti minua ensin vuodeksi, jonka jälkeen on ollut täysin mahdotonta päästä takaisin liikunnan riemuihin. No honestly, ei mulla mitää riemua sitä kohtaan ole koskaan ollut.

 Mä en ole sellainen innokas uusien lajien kokeilija, vaan mulla on ne mun jutut, joista pidän ja liikunta ei kuulu niihin. Näin isokokoiselle ihmiselle se on myös todella raskasta puuhaa, joten forget about it.
 Kävin tapaamassa ortopedia muutama viikko sitten, joka suositteli sauvakävelyä ja uintia. Ensin mielessäni oli vaan, että se on turhaa mummoliikuntaa. Olen nyt kuitenkin käynyt yhdellä aamukävelyllä ja minulla on tosi kiva lenkkireittikin, joten tästä pidän kiinni.
 Minun on vaikea uskoa, että olen todella niin isokokoinen, että liikuntalajikseni ei sovi enää Pump tai juoksu.

 Nyt siis on tarkoitus käydä kävelemässsä 5 kertaa viikossa noin 3 kilometriä vähintään. Sen lisäksi käydä välillä uimassa ja muutenkin kaikki välimatkan pyöräilen.
 Hyötyliikunta saa jo sanana mut voimaan pahoin, mutta esimerkiksi töissä meillä on paljon portaita ja maanantaista lähtien AION KÄVELLÄ NE AINA.

Ei kommentteja: